Haikea fiilis

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olisin tätä kirjoittaessa jo kotisohvalla. Nyt olen punaisella sohvalla Portossa. Tämän Airbnb-kämpän nimi on punaisen, vai oliko se nyt oranssin sohvan huoneisto. En muista kumpi.

Haikeus ei johdu pelkästään siitä, että en ole kotiväen luona, vaan myös siitä, että jouduin jättämään Alfaman ja Lissaboninkin. Jotenkin niihin kulmiin on alkanut jo kotiutua.  Vaikka alkuun tuntuivat hiukan karuilta, risaisilta ja ehkä vähän pelottaviltakin.

Juna lähti läheiseltä Santa Apolonian asemalta. Alfamasta sinne vain muutama sata metriä. Tai se saattaa olla jopa Alfaman alueella.

Alfa Pendular-juna on meidän Pendolinon vastine.

Valitsin kulkuneuvoksi Alfa Pendular-suurnopeusjunan. Lienee paikallinen vastine meidän Pendolinolle.  Koska liput eivät olleet kalliit, otin paikan ykkösluokasta. Lipun tuollaiseen saa etukäteen ostettuna reilulla parilla kympillä.  Kakkosluokan lippuja voi saada reilulla kympilläkin.  Lippukauppa löytyy muuten täältä.  Kaikki sujui erittäin helposti.

Matkan aluksi tarjottiin virvokkeita kuten lentokoneessa.

Konduktöörillä oli istuva puku

Istuimet olivat pehmeät ja mukavat. Jalkatilaa ruhtinaallisesti. Vähän aikaa  matkattuamme tarjoilija tuli paikalle menun kanssa. Tarjolla olisi ruokaa.  Esitteli listaansa, siinä oli ehdotettuna kolmen ruokalajin lounas, pari alkuruokavaihtoehtoa, kolme pääruokaa ja kaksi jälkkäriä. Jätin alkuruoan väliin, ateria maksoi   10.45€. 

Matka kesti 2 tuntia 45 minuuttia. Juna eteni välillä vähän vajaata kahtasataa, välillä hitaammin. Raiteet ei ole  ehkä ihan yhtä tasaiset kuin Suomessa. Liekö routa väännellyt. Juna oli viitisen minuuttia myöhässä saapuessaan Portoon.  Reitti meni osittain meren rannalla, osittain sisämaassa. Maisemat vaihtelevat, matkalle sattui pieniä kyliä ja kaupunkeja sekä niin tulvan alla olevia peltoja, kuin Atlantin valtavia aaltojakin.  Oikein rentouttava ja miellyttävä kokemus, suosittelen. Ajatus lähteä joskus isojen poikien interailille sai hitusen lisää kipinää.

Asunnolle taksilla, maksoi 14,90 €. Uber olisi ollut 4-7€, mutta ei ollut aikaa odottaa.

Pieni takaisku

Aika Portugalissa on mennyt kyllä hyvin, ikäviä yllätyksiä ei juuri ole tullut. Tänään kävi yksi vahinko. Jätin ”joulupukin” tuoman lakkini varmaankin junaan. Olen tykännyt siitä kovasti. Ehdin jo tutkia, että Portosta löytyy yksi 1897 perustettu lakkikauppa, joka myy kyseisiä Stetson-merkkisiä lippiksiä. Maanantaille siis ohjelmaa.

Pieniä iloja

Vaikka viihdyin Alfamassa hyvin, tämä Porton asunto on paljon mukavampi.  Mahdun hengittämään suihkussa, talossa on 80 senttiä leveiden, todella jyrkkien portaiden sijaan kaksikin modernia hissiä, sähköt eivät ole katkeilleet, eikä asunto tunnu olevan edes pullollaan rakennuspölyä.  Minulle mieluisin asia on ehkä uuni, voin siinä valmistaa jotain oikeaa kotiruokaa. Reilu kuukausi aika sekalaisella ravintolaruoalla ja satunnaisilla mikroruoilla alkaa ainakin hetkeksi riittämään.  Kävin läheisen ostarin ruokakaupassa ja ostin tänne kolme kassillista ruokia ja juomia.  Maksoivat yhteensä 29 euroa. Vähintään puolet halvempaa oli kuin Suomessa.  Esim kokonainen kana oli lihatiskissä 2 e/kilo, kuusi olutta 2,99€.  Tänään uunissa oli kuitenkin makkaraperunat. Suolakurkulla ja sipulisilpulla.  Kuvaa en ehtinyt ottaa.

Kolme kassillista ruokia ja juomia maksoivat vain 29 €.

Mielenkiintoinen viikko edessä

Uudessa asunnossa on erittäin nopea verkkoyhteys, en taida coworkia tulevalle viikolle ottakaan.  Muutoin saattaa olla muutamia tapaamisia edessä. Yksi suomalaismies, joka asuu täällä olisi kiva tavata,  sanoin Portugalin nuorkauppakamarin taannoinen kansallinen presidentti Rui on listalla.

Lisäksi viime päivinä olen tavannut Alfamassakin muutaman tyypin, jotka ovat tulevalla viikolla täällä. Toinen on pariskunta Washington D.C:stä, joista toinen työskennellyt yhdysvaltalaiselle parlamentaarikolle. Olivat aiemmin asuneet Philadelphiassa ja varsinkin pariskunnan mies oli valtava Kimmo Timonen-fani. Toinen mielenkiintoinen uusi tuttavuus työskentelee Moskovassa Venäjän Duumassa.   Aika mielenkiintoisia tuttavuuksia.  Yllättävän yleistä näyttää olevan tällainen kaupungista toiseen hyppely. 

Taisin joskus blogin ensimmäisissä postauksissa kirjoittaa, että toivon mukaan tästä ajasta kertyisi vanhainkodissa muisteltavaa. Voin sanoa että jo nyt on todellakin tarinaa tallessa. Ihan kaikkea ei tännekään voi kirjoittaa.

Toivottavasti muisti pelaa.