Alfama on kehittymässä köyhän työläisväestön kaupunginosasta trendikkääksi turistialueeksi. Paikalliset joutuvat jättämään sen, koska viikon Airbnb-vuokra vastaa kantaväestön kuukausivuokraa.

Kun on viikonlopun pyörinyt pääosin Alfaman kujilla ja Baixan turistialueilla hätkähtää kun tulee tänne coworkin liepeille, joka lienee yksi Lissabonin bisnesalueista. Jos Alfamassa näkyy paikallisten ihmisten köyhyys ja nuorten reppumatkaajien boheemius, täällä on aistittavissa menestys. Naiset ovat huoliteltuja ja kauniita,  miesten puvut ryhdissä ja kengät kiiltää.

Itse kyllä otin siistitkin vaatteet mukaan matkalle, mutta lähes poikkeuksetta olen mennyt rennosti pusakkalinjalla ja  mokkapintaisilla Haglöfsin kävelykengillä. Johtuen siitäkin, että kävelen tuosta keskustan läpi asunnolle. Matka kulkee läpi reilun kilometrin mittaisen Avenida de Liberdaden. Sen toista laitaa reunustaa rivistö hotelleja, toinen on pääosin merkkiliikkeitä.  Liberdadelta löytyy myymälä ainakin seuraavilta brändeiltä; Christian Dior, Chanel, Versace, Balmain, Gucci, Givenchy, Yves Saint Laurent, Michael Kors, Stella McCartney, Christian Louboutin, Donna Karan, Louis Vuitton, Prada, Dolce & Gabbana, Armani, Todd’s, Burberry ja varmaan moni muukin. Avenida on listattu maailman kalleimpien katujen joukkoon. Siirryttäessä luksusmerkkikavalkadin jälkeen Rossion aukiolle, saavutaan uuteen maailmaan.  En ole vielä yhtään kertaa onnistunut läpäisemään reittiä niin, ettei tarjota huumeita. Ennätys on 11 tarjoajaa. Niitä tarjotaan välillä aika huomaamattomasti, mutta välillä hyvinkin näkyvästi, istuessasi esimerkiksi terassilla ruokailemassa.

Vaikka poliisi on noilla seuduin aika hyvin läsnä, he eivät puutu asiaan. Osin ilmeisesti sen vuoksi, että kavereiden kauppaamat hasikset, kokaiinit tai jointit ovat mitä ilmeisemmin feikkejä. Turisteille myydään kuivattuja teelehtiä ja kaikkea muuta, koska tiedetään, että harvempi ostoksestaan menee rikosilmoitusta tekemään.

Kuva Rua Augustalta kohti Tejo-jokea

Matkalla näiden maailmoiden välillä riittää myös ravintoloiden sisäänheittäjiä. Rua Augusta-kävelykatu kulkee Rossion aukiolta Praca do Comerciolle ja sen varrella on todennäköisesti vähintään 100 ravintolaa. Ja lähes saman verran sisäänheittäjiä. Alkuun pysäyttäjiä riitti,  nyttemmin joko tuntevat etten tule heidän paikkoihinsa tai sitten olen oppinut ottamaan riittävän välinpitämättömän olemuksen.  Viimeksi siitä kävellessä en kohdannut yhtään pysäyttäjää.

Kengänkiillottajia löytää Rossio-aukion reunoilta tai Liberdade de Avenidan alkupäästä

Matkalla on myös palveluita, joita aioin käyttää ja itseasiassa olen kaivannutkin. Edellisellä kerralla täällä käydessä keskustassa oli runsain määrin kenkienkiillottajia. Onneksi niitä löytyy joitain vieläkin. Euroopassa liikuttaessa niitä on kovin vähän enää jäljellä. Suomessa olen saanut kengät kiillotettua vain kerran, kun legendaarinen DJ Nite, alias Niirasen Kari kiillotti kenkäni Kuopion torilla. Kyseessä oli yksi historiaa rakastavan Niten hyvän mielen tempauksista. Nite taisi veloittaa kympin, täällä selviää edullisemmin. Tähän saakka olen mennyt noilla Haglöfseillä, mutta loppuviikolla aion käydä hakemassa pikkukenkiin uuden kiillon Avenida de Liberdaden,  eli englanniksi Liberty Avenuen alkupäästä.

Portugalissa on paljon köyhyyttä. Tavallinen kansa sinnittelee todella pienillä tuloilla. Vielä näkee jonkin verran kerjäläisiä ja kodittomia mm. tuon luksusmerkkikadun rappusilla. Toinen ääripää on superrikkaat. Dollarimiljonäärejä Portugalista löytyy Credit Suissen selvityksen mukaan yli 64000 kpl.  Ja valtaosalla heistä varallisuus on finanssivarallisuutta, eli ”oikeaa rahaa”, eikä esim. omakotitaloja, kuten miljonääreillä meillä Suomessa.

Taloudellisesti hyvinvoivia portugalilaisia voi löytää noiden merkkiliikkeiden lisäksi esimerkiksi El Corte Inglesin tavaratalosta. Tai vaikka tuosta tien toisella puolella olevasta Lamborghini-liikkeestä.