Teen blogia WordPress-alustalla

Joku tuttu tuossa kysyi, miksikö avaudun täällä netissä omista asioistani? No, alla pari näkökulmaa.

Blogi toimii kirittäjänä

Vaikka kyseessä on nyt irtiotto ja breikkikin, en halua sitä käyttää ihan makoiluun. Käytän sen mielelläni siten, että voin hyödyntää aikaa jatkossakin. Toki lepään ja makoilenkin.

Kun olen luvannut, että joka päivä kirjoitan, se toimii mulla personal trainerina, tulee myös tehtyä jotain josta voi raportoida. Kirjoittamiseni on enemmän vain matkan dokumentointia, ei mitään ajan kanssa mietittyä sisältöä. Väliin toki jotain Lissabon-faktaa lisään, kun samalla itsekin niitä opiskelen.  Ehkä säilytän nämä tarinat matkakertomuksena itselleni.

Opin samalla uusia asioita

En hankkinut tätä sivustoa miltään koodarilta tai digitoimistosta. Varasin netistä domainin, hankin netistä edullisen hostingpaketin, ja samalta palveluntarjoajalta pakettiin kuuluvan ilmaisen wordpress-julkaisualustan.   Eli, ihan omin pikku kätösin olen kaiken tehnyt, välillä kantapään kautta. Välillä sivu piti poistaa kokonaan serveriltä ja tehdä uusiksi. Nyt kuitenkin sivusto pystyssä jo parin viikon ajan.  Olen oppinut, mihin kannattaa koskea ja mihin ei. Tänään asensin sivulle  tärkeän https-sertifikaatin. Vai mikä se nyt onkaan. Mutta siellä se vaan on. Kovin isosta investoinnista ei ole vielä kyse tässä blogiprojektissa, tuo webhotelli-palvelu maksaa 3,99 euroa kuukaudessa. Sisältää kaiken tähänastisen. Ja domain pariksi vuodeksi taisi maksaa satasen luokkaa.

Rakensin tälle sivulle myös analytiikkaseurannan Google Analyticsiin. Seuraan sivun kävijämääriä läppäriltä ja kännykkäsovelluksesta.  Opettelen myös sen mahdollisuuksia tässä samalla. Huomenna aloitankin Google Analytics-kurssit verkossa.  Ja jotta päivittäiset postaukseni eivät ärsyttäisi liikaa FB-kavereita, olen koonnut Mailchimp-laajennuksen avulla sähköpostilistaa kiinnostuneista. Heille lähetän mailchimpillä viestin aina julkaisun jälkeen. Ilokseni sinnekin on osoitteita tupsahdellut. Sormet ja varpaat eivät enää riitä niihin. Eikä kukaan ole vielä poistunut listalta. Facebookin kaverilistalta on tainnut muutama lähteä.

Ja verestän vanhoja

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut juurikaan, poislukien whatsapp-,  sms- tai meseviestejä. Tai sähköposteja. Nyt, kun kirjoitan tällaisia muutaman sadan sanan mittaisia tekstejä, tuntuu kirjoittamisen taitokin vertyvän kaiken aikaa. Tai toinen, todennäköisempi vaihtoehto on, että  julkaisukynnys alenee päivittäin. Se lienee ns. BB-taloefekti.  Olkoon kumpi vaan,  ei haittaa minua. Toivottavasti ei sinuakaan. Virkistävää tämä on. Toivottavasti ei tarvita lopuksi terapeuttia, kuten bb-talon asukkaat vissiin tarvitsivat.

Oppisinpa kuvaamaan

Ystäväni, Suomen paras valokuvaaja Mikko Mäntyniemi neuvoi minua kameran valinnassa. Halusin taskussa kuljetettavan pokkarin, jolla saa parempia kuvia kuin kännykällä. En siis mitään oikeaa kameramiesten kameraa. Mikko suositteli kahta 400-550 euron hintaluokassa ollutta pokkaria, Canonia tai Sonya. Olivat aika samankokoisia, -värisiä ja -näköisiäkin. Ostin tuon Sonyn kun oli 150 euroa parempi, eli halvempi. Katsotaan osaanko käyttää. Tänään otin sen jo taskuun mukaan.  Läppärillä on myös Photoshop, voisi sitäkin ehkä kokeilla.

Palaute lämmittääVaikka kirjoitan tätä oikeastaan itselleni, mukavaa on myös se, että liki päivittäin on tullut viestejä blogin kommentteihin, whatsappiin, fb-messengeriin tai sähköpostiin, jossa viestin lähettäjä kertoo lukeneensa blogia. Se lämmittää. Ja on jokunen soittanutkin. Sama numero mulla on kuin ennenkin, eikä hinnoissakan  ulkomaanlisiä.

Tänään taas isossa”quiet roomissa”. Kaikki muut (8 hlöä) näyttävät tekevät Macbookeillaan ahkerasti hommia. Olen ainoa PC-mies. Huomasin, että maailma ei ole ihan täysin digitalisoitunut täällä coworkissakaan. Huoneessa on tussitaulu.

Perjantaisin yritän olla erityisen ahkera ja teen vähän pidemmän päivän.