Etelä-Amerikan jätti Brasilia vietti menneinä aikoina liki 300 vuotta siirtomaamahti Portugalin siirtomaana. Se on jättänyt jälkensä yhteisen kielen lisäksi monin tavoin molempiin osapuoliin.

Perheessämme on päästy tutustumaan vuosien varrella keskimääräistä paremmin brasilialaiseen kulttuuriin, oman tyttären asuttua vaihto-oppilasvuoden siellä. Me muut perheenjäsenet vierailimme siellä ja pääsimme perheissä asuessamme tutustumaan maahan ja sen kulttuuriin tavanomaista lomamatkaa paremmin. Lisäksi meillä asui muutaman kuukauden vaihto-oppilasajan brasilialaispoika, johon pidämme melko säännöllisesti yhteyttä.

Päivät Lissabonissa palauttavat mieleen monia asioita, joihin olen Brasilia-yhteyksissä törmännyt.  Alla pieniä nostoja etupäässä ruokapuolelta. Jos tällaisia sattuu joskus eteen, ei kannata säikähtää.

Rodizio

Rodizio-ravintolan pöydässä on merkki, joka käännetään vatsojen täytyttyä punaiseksi.

Tänään ruokailin brasilialaisessa ravintolassa. Siellä oli tarjolla rodizio. Se tarkoittaa sitä, että erilaisia lihoja tarjotaan suoraan grillivartaista pöytään. Tarjoilija tulee pöytään terävän veitsen ja vartaan kanssa ja leikkaa lihasta ohuita siivuja. Vartaissa niin erilaisia grillilihoja kuten picanhaa ja esimerkiksi kanansydämiä, jotka ovat brassien herkkuja.  Rodizio-ateria kestää pitkään, vartaita tuodaan niin kauan, kuin käännät pöydässä olevan punavihreän merkin punaisella. Siis todellinen raavaan lihansyöjän päiväuni.  Tämänpäiväisessä brasilialaisravintolassa rodizio-ruokailu olisi maksanut n. 15 euroa. Oli lounasaika, eikä niin kova nälkä, joten passasin rodizion, tällä kertaa.

Feijoada

Portugalissakin näyttää ravintoloiden listoilla olevan tarjolla feijoadaa, joka on jonkinlaista papu-lihamuhennosta.  Se valmistetaan haudutetuista pavuista ja esim. porsaan ja-/tai naudanlihasta. Tarjoillaan yleisesti riisin kanssa. Siitä voi olla myös lihattomia vaihtoehtoja. Ehkä. Brasilialainen versio tästä herkusta tehdään mustista pavuista.

Picanca

Brasseissa tutustuimme tuohon mainioon palaan naudasta. Suomalaiset eivät taida leikata nautaa juuri samalla lailla kuin Etelä-Amerikassa tehdään.  Picanca on naudan ”kankusta” leikattu kolmionmuotoinen pala, jonka päällä on paksu ”makurasvakerros”. Jos oikein muistan, se oli ihan ulommaisesta kulmasta.  Olen joskus Suomessa nähnyt noita kaupassa, mutta ei ihan sitä ole ollut, mitä Brasiliassa törmättiin. Ei tuon rasvakerroksen paksuuden, saatikka maunkaan suhteen.  Pienet, paikalliset lihanleikkaajat saattavat toki tätä tarjotakinn

Picanhaa näyttää olevan hyvin täällä ravintoloiden listalla kuin ruokakauppojen valmislihatiskeissä. Vielä ei ole tullut tätä maistettua tai ostettua pannulle paistettavaksi, mutta onhan tässä vielä aikaa.  Jos onnistutte saamaan lihakaupasta palan paksurasvaista picanhaa, suosittelen.

Acai-marja

Suomessa jostain terveyskaupoista saatavaa, melkoisen kallista superfoodia, Acai-marjaa on tarjolla Lissabonissa monin tavoin. Tämä trooppisessa Etelä-Amerikassa kasvava, jonkinlaisen palmun hedelmä muistuttaa väriltään mustikkaa ja on maultaan aika mieto. Siitä tehdään monenlaisia jälkiruokaherkkuja ja sitä käytetään esim. smoothien raaka-aineena. Täällä se näyttää olevan tuoreena ihan esim. monen jäätelöbaarin vakiolisukkeena, eikä sellaisessa ”hinnan kirossa” kuin koti-Suomessa.  Acai lausutaan ”ässällä”

Tapioca

Mielenkiintoinen tuttavuus on ollut tapioca. Sitä meillä käytetään kotonakin aika säännöllisesti, koska yksi perheenjäsen on vilja-allergikko.  Tapioca on Kassava-kasvin pitkulaisesta mukulasta tehtyä jauhoa. Kassavaa kutsutaan myös ehkä suomalaisille tutummin maniokiksi. Tapioca on siis gluteenitonta.

Tapiocarioita näyttää Lissabonin katukuvassa olevan siellä täällä.

Lissabonin katukuvassa sekä monissa ostoskeskuksissa näyttää olevan tapiocaravintoloita, tapiocarioita.  Tapiocaa tarjoillaan näissä todella monella erilaisella tavalla. Löytyy maittavia leivonnaisia niin suolaiseen kuin makeaan makuunkin. Brasiliassa tapiocajauhoista (ja ehkä öljystä) paistettiin aamiaisella sellaisia omeletin tapaan tarjottavia paistoksia. Koti-Suomessakin hyvin varustetuista ruokakaupoista saattaa löytyä pakasteena Pao de Queijoja.  Ne ovat tapioca-jauhoista tehtyjä juustoisia palleroita. Mainiota pikkusuolaista.

Aivan tässä Alfaman asunnon naapurissa on Tripadvisorissa kehuttu mosambikilainen ravintola, jonka listalla näytti olevan monenlaista kassava-juttua. Varmaan sekin tulee tässä lähiviikkoina tsekattua.

Guarana

Täällä on tarjolla kaikkialla Guarana-limpparia. Saahan sitä toki aina joskus Suomestakin, varsinkin viime vuosina kun oli isoja urheilukisoja Brasiliassa.  Täällä se kuuluu yleisesti niin minimercadojen kuin pikaruokapaikkojen juomavalikoimaan varmaankin samanlailla kuin Dr Pepper kuuluu jenkkien arkeen.

Soda Streamilla oli muuten vielä vajaat pari vuotta sitten valikoimissaan Guarana-tiiviste. Se oli sen tuoteperheen parhaimman makuinen. Minun ja monen muun mielestä. Enää en ole sitä Suomen kaupoissa nähnyt. Jos sattuu eteen, kantsii kokeilla sitäkin.

Caipirinha

Caipirinhat tehdään täällä oikeaan cachaçaan.  Tätä caipirinhan pohjana käytettävä  brasilialainen sokeriruokoviinaa käytetään syntymaassaan monin tavoin, myös sellaisenaan. Sitä tuotetaan yli 30 000 valmistajan toimesta valtavat määrät, mutta vientiin joutaa vain 1 %. Niinkuin monessa muussakin juomassa, laatu- ja hintaskaala on varsin laaja.

Vinkki: Miten opit portugalin kielen nopeimmin?

Käydessäni Lissabonin suomalaisten kuukausitapaamisessa pöydässä keskusteltiin portugalin kielen oppimisesta. Kertoivat, että kuulemma tehokkain tapa oppia portugalin kieli on löytää brasilialainen seurustelukumppani muutamaksi kuukaudeksi. Brasilian portugali on ilmeisesti jonkin verran suoraviivaistettu versio Portugalin portugalista. Oppiminen tapahtuu nopeammin.