Väliraportti: 2 viikkoa takana

Heräsin aamulla siihen huomioon, että jo kaksi viikkoa tästä kokemuksesta on takana. Jo nyt voi sanoa, että onneksi vielä reilut 3 viikkoa edessäpäin. Alkuun päivät tuntuivat menevän hitaasti, mutta nyt ne on alkaneet laukkaamaan kovaa vauhtia.  Ehkä on aihetta tehdä pieni välianalyysi, miten päivät menneet.

Lissabon

Näkymä Lissabonin jälleenrakennuksen puuhamiehenä olleen markiisi de Pombalin kunniaksi nimettyyn puistoon. Lissabonista  tuhoutui 85 %  vuonna 1755 tapahtuneen 8,5-9 magnitudin maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunanin johdosta 

 

Lissabon näyttää olevan juuri sitä, mitä ajattelin. Tai itseasiassa enemmänkin. Kaupunki on huomattavan kansainvälinen. Täällä aistii aidon portugalilaisen kulttuurin. Mikään ei ole päälleliimattua. Ihmiset ovat mukavia, hintataso on edullinen ja ennenkaikkea tämä on jotan muuta, mitä olen tähän mennessä kokenut. Kirjoitan kaupungista erillisen ”välipostauksen”, ehkä parikin.

Vaikka aika monta juttu olen pariin viikkoon ehtinyt nähdä ja kokea jo nyt on käynyt selväksi, että vajaat puolitoista kuukautta on liian lyhyt aika kaupunkiin tutustumiseen.

Itsensä kehittäminen

Ihan kaikkia niitä asioita, mitä lähteissä listassa oli, en ole orjallisesti opiskellut. Tilalle on tullut monta muuta asiaa. Kokonaisuutena, itsensä kehittämisen näkemyksestä varmasti ollaan plussalla.  Enkkua olen mobiililla opiskellut viime päivinä enemmänkin kuin oli ajatus, mutta nyt pari päivää pitänyt taukoa, ettei ala tuntumaan liian vakavalta.

Cowork

Oltiin toissailtana coworkin porukalla syömässä. Muu väki on kyllä ”pari” vuotta nuorempaa kuin minä, mutta irtiotto tässä piti kaikin tavoin ottaakin.

Cowork Central on osoittautunut ihan hyväksi valinnaksi. Hyvä yhteisöllisyys ja toimivat kuviot. Toissailtana oltiin porukalla oluella ja syömässä. Mukana oli 16 kanssanomadia. Osa paikallisia, loput vaikka mistä. Minä Suomesta, loput Ruotsista, Sveitsistä, Puolasta, Irlannista, Englannista, Hollannista, Australiasta ja ties mistä.  Olen maksanut jäsenyydestä vielä muutamaksi päiväksi. Olen vähän kahden vaiheilla, vaihdanko johonkin toiseen, koska työtilat tuolla on niitä hiljaisia ”quiet roomeja”. Minä saattaisin kaivata sellaista ”noisy atmosphereä”. Palataan tähän.

Tällä hetkellä olen ainoa suomalainen tuolla, mutta esim marraskuussa siellä oli samanaikaisesti viisi suomalaista. Hassu juttu, samaan aikaan Suomessa vuoden pimein aika. Mahtaisiko johtua siitä.

Alfama

Kotikatu. Rua do Sao Miguel. En nyt saa kuvaa mitenkään kääntymään pystyasentoon. Kääntäkää päätä, niin pääsette tunnelmaan.

Asun täällä Alfamassa, joka on varmaan historialtaan vähän samantyyppinen kuin Helsingin Kallio tai Tampereen Pispala. Historia työläiskaupunginosana, mutta nykyinen kehitys vahvasti trendien kärjessä.  Se näkyy toki runsaana rakennusmiesten määränä, mutta myös valtavana elintasokuiluna meidän turistien ja alueen ”alkuperäisväestön” välillä. Ensimmäiset illat Alfamassa tuntui vähän hurjalle. Kadut ovat todella kolkon omaisia ja kadunkulmissa pyöri aika karskin näköisiä tyyppejä. Nyt kun aikaa mennyt tuo pari viikkoa, ei tämä enää niin pahalta tunnukaan.  Tapasin eilen illalla tuossa kujalla yhden brittineidon, joka on samassa coworkissa. Hänellä oli hiukan epävarma olo kujilla kulkiessa, mutta lohdutin että kohta alkaa helpottaa. Toki en viitsi henkkareita, luottokortteja tai joululahjaksi saatua rannekelloa kuljettaa mukana.

Tuuletus

Ajatuksena oli tosiaan tuulettaa ajatuksia. Sitä on tapahtunut, toki prosessi on kesken. Huomaan kyllä että oikeasti monista asioista alan ajattelemaan vähän laajemmalla näkökulmalla. Pitkään samassa työssä ollessa näkökulmat tottakai rajoittuvat hiukan vallitseviin olosuhteisiin. Vaikkakin olin etuoikeutettu ja sain edellisen työnantajan toimesta kokea runsaasti erilaisia näkökulmia.

Vaikka työ, josta lähdin saattoi olla monen unelmaduuni, tunnen silti, että ratkaisuni oli minulle juuri oikea. Nyt tehdään jotain muuta. Voi olla, ettei se ole taloudellisesti ihan samanvertaista, mutta minulle ja perheelleni se tulee antamaan henkisesti enemmän.

Perhe

Ollaan oltu likimain päivittäin yhteydessä ja rouva  tuleekin lapsineen lähipäivinä tänne muutaman päivän visiitille. Minä olen tainnut enemmän ikävöidä.

Sen verran huomasin tässä pari päivää sitten, että itse taisin ehdottaa kotiväelle, että voitaisiin kesällä tai joskus muulloin lähteä jonnekin ulkomaille vähän pidemmäksikin aikaa.  Ennen tätä en varmasti sitä itse olisi sanonut.  Ehkä rouva tunsi minut sen verran hyvin ja päästi siksi tänne lähtemään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *